lauantai 15. elokuuta 2015

Helsinki City Marathon

Eilen juoksin paahtavassa auringon paisteessa elämäni toisen maratonin. Matka ei ollut helppo, sillä helle söi voimia ja polvi jomotti viimeisellä kympillä. Tässä raporttia eilisestä:

Aamu alkoi melko tavallisesti ottamatta huomioon vatsassa lentävää perhosparvea. Puoli kymmenen olimme pakanneet autoon kamat, syöneet aamiaisen ja valmiina lähtöön. Menomatkalla tankkasin urheilujuomaa, koska tiesin, että tulossa on lämmin päivä . Helsinkiin saavuttuamme kävin hakemassa kisaexposta juoksunumeron ja kisapaidan. Iloinen yllätys oli, että S- koon paitoja oli vielä jäljellä. 



Jatkoimme matkaa Espooseen syömään. Auto piti saada viileään kauppakeskukseen ruokailun ajaksi, koska koira oli mukana retkellä. Söimme italialaisessa annokset pastaa. Ruuan jälkeen lähtöön oli pari tuntia. Kurvasimme takaisin Helsinkiin ja huoltojoukkoni lähtivät puistolenkille. Minä huilasin takapenkillä.

Tuntia ennen starttia siirryin vaihtamaan vaatteet. Kävin pariin otteeseen vessassa ja viemässä kamat varustesäilöön. Sitten olikin aika etsiytyä lähtöalueelle. 



Lähdössä jännitti tosi paljon. Lähdin 4.30:n jänisten matkassa juoksemaan, joten ensimmäisen kilsan sain pidettyä melko rauhallisena. Ensimmäisen kilometrin kohdalla näin ensimmäiset kaksi keskeyttäjää. Alussa oli kova ruuhka, joka hälveni vasta 5 kodalla. Ensimmäisen juomapisteen jälkeen kadotin jänikset. Ne pinkoivat edessäni sen verran kovaa, etten kyennyt saamaan niitä kiinni. Oman kellon mukaan juoksin kuitenkin alle tavoiteaikaani, joten ei ollut hätää. 



Sain pidettyä vauhdin melko tasaisena. Kilometrivauhtini vaihtelivat 6.10-6.22 välillä. Join jokaisella juomapisteellä reilusti ja kastelin sienellä niskaani ja päätäni. Onneksi olin ollut fiksu ja ottanut lippiksen mukaan. Ilman sitä olisin varmaan kuukahtanut ennen kahtakymppiä.

12km kohdalla näin ekaa kertaa mieheni, jolta sain hiukan lisäjuomaa ja suolaa. Suola takertui kurkkuun, mutta sitä oli pakko ottaa, jotta nesteet imeytyisi. Ihailin kaunista pääkaupunki juostessani. Mattolaiturilla ihmiset näyttivät onnellisilta jäätelötötteröt kädessään. He kannustivat ja nauttivat ihanasta ilmasta. Itsestä alkoi tuntua siltä, että voi kunpa sataisi!

Näin mieheni seuraavaksi 17km kohdalla.  Oli mahtavaa kuulla häneltäkin, että juoksen hyvää vauhtia ja askel näyttää vielä kevyeltä. 18 km kohdalla alkoi ekaa kertaa tuntua vatsassa. Siinä vaiheessa oltiin aivan Helsingin keskustassa ja ihmisiä oli paljon ympärillä kannustamassa. Yritin muistella, että koska tulee seuraava vessa, kun kuulin kuuluttajan kuuluttavan omaa nimeäni ja sanovan minun olevan rautaisessa kunnossa. Ihmiset hurrasivat ja minä tunsin punan leviävän jo ennestään punakoille kasvoilleni. Ehkei nyt ihan rautaisessa kunnossa kuitenkaan...

Mun kannustusjoukot olivat 19km kohdalla taas hurraamassa. Puolimaran kohdalla ajattelin, että voiton puolella ollaan. 23km kohdalla sain taas suolaa ja omaa urheilujuomaani. Toiselle kierrokselle siirtyessäni maratonin japanilainen voittaja saapui maaliin. 25,5km kohdalla alkoi odotettu polvikipu. Olin onneksi jo tottunut siihen vihlovaan kipuun, joka tuntui joka toisella askeleella. 26-28km olivat vaikeimpia. Eka vessareissu tuli tehtyä jossain siinä paikkeilla. Neste ei imeytynyt enää, vaan tuli ulos. Vauhti hidastui. Geelejä olin ottanut tasaisesti, mutta tuntui, että ne tulivat ulos juoman mukana. Kylmä hiki valtasi kehon.



32km kohdalla näin jälleen mieheni, joka taivalsi pari kilsaa vierelläni. Jossain vaiheessa söin pari haukkua banaania juomapisteellä. 35km kohdalla ajattelin, että enää seitsemän! Jokainen askel tuntui polvessa, mutta jollain tasolla turruin kipuun. Huomasin, että juoksuasento oli romahtanut ja juoksin selkeästi enemmän toisella jalalla. Viimeisille kilsoille mahtui vielä kaksi vessakeikkaa, viimeinen 40km kohdalla. Kaikki nesteet tulivat ulos. Join vettä viimeisellä kolmella pisteellä urheilujuoman sijasta ja otin viimeisen geelin vielä 39km kohdalla. Juoksukoulun Hanna porhalsi samoissa kohdissa mun ohi.






41km kohdalla aloin herkistyä ekan kerran. Tämä on pian ohi!! Juoksukoulun Valtteri oli kannustamassa vähän ennen stadionia. Ja sitten se alkoi olla siinä! Kurvasin sisään stadionille. Voi pyhä jysäys! Fiilistelin viimeisiä askelia stadionilla. Jokaisen juoksutapahtuman tulisi päättyä yhtä uljaasti. Kyyneleet kohosivat silmiin jo ennen maaliviivaa. Paukut eivät riittäneet kunnon spurttiin lopussa, mutta maaliviivan ylittäminen tuntui silti niin mahtavalta. Jokaisen ihmisen tulisi kerran elämässään kokea tuo itsensä voittamisen fiilis. Maraton on pitkälti taistelu omaa päätään ja heikkouttaan vastaan ja maalissa sen voittaminen tuntuu upealta. Voi olla niin kovin ylpeä itsestään. Tuo endorfiinien sekoittama tunne tulee vain muutamia kertoja elämässä. Se on parempaa kuin mikään muu.





Eilen en päässyt tavoitteeseeni. Asetin itselleni tavoitteen 4.30,00, jonka tiesin olevan kova aika näillä lähtökohdilla. Valmistautuminen ei ole mennyt, kuten suunnittelin. Maalissa nettoaikani näytti 4.34,29, joka on puoli tuntia vähemmän kuin viime maralla. En ole pettynyt, vaikka  jäin tavoitteesta. Olen onnellinen, että pääsin maaliin. Aikakin miellyttää jossain määrin. Kuumuus oli naista vahvempi, mutta nainen kuitenkin maratonia vahvempi ja se on hienoa. Nyt olen tuplamaratoonari. Mieheni kertoi äidilleni puhelimessa, että ei täyttynyt tavoite eli toi hullu lähtee ainakin kerran vielä juoksemaan tuon matkan. Never again ja ens vuonna uusiks!!




Yöllä uni ei tullut silmään. Oli varsinainen liskojen yö! Aamulla olo on ollut krapulainen. Olen yrittänyt juoda paljon, mutta vieläkin tulee neste suoraan läpi. Eiköhän se tästä. Jalat ovat kipeät, polvi sattuu kävellessä, selässä on hiertymiä spibeltistä, toisen isovarpaan kynsi lähtee irti. Eilinen oli kuitenkin kaiken tämän arvoista. Nyt pidän kaksi viikkoa taukoa juoksemisesta ja käyn sen sijaan vesijuoksemassa ja salilla. Haluan polven kuntoon ja katson syksyn mahdollisia kisoja sen jälkeen. Tämä maratoonari kiittää kaikkia hengessä mukana olleita. Kiitos Krista lenkkiseurasta ja tsempeistä ja kiitos aviomieheni maailman parhaasta huollosta ja kannustuksesta. Ja kiitos maratonkoulu tämän vuoden saavutuksista!


24 kommenttia:

  1. Paljon onnea Hanna!! Tosi upea aikaparannus, ihan hurjaa!! Ei toi minuuteista ole kiinni, joten todellakin voit olla tyytyväinen ja onnellinen, vaikket asettamaasi tavoitteeseen päässytkään!! Upeesti juostu ja toivotaan että polvi ei mennyt pahemmaksi tuosta. Nautihan fiiliksestä! Tuttua tuo "Never again ja ens vuonna uusiks!!" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen myös tyytyväinen aikaparannukseeni. Nyt voi sanoa oikeasti juosseensa maratonin, sillä käveltyä ei tullut. Kunto on parantunut vuodessa ja siitä olen sanattoman kiitollinen.

      Poista
  2. Eihän näitä voi lukea liikuttumatta :'). Oot sä kova mimmi! Onnea vielä ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Toivottavasti teillä ei oo töissä paljon rappusia ;)

      Poista
    2. Ps. Toivottavasti teillä ei oo töissä paljon rappusia ;)

      Poista
    3. Niin, herkäksi vetää täälläkin edelleen. Jos kerran on itse tuntenut sen tunteen, niin ymmärtää mistä muut puhuvat. Ja onneksi tosiaan ei ole rappusia. Pyörällä pitäisi kuitenkin työmaalle pinkaista : D

      Poista
  3. Eihän näitä voi lukea liikuttumatta :'). Oot sä kova mimmi! Onnea vielä ♡

    VastaaPoista
  4. Mahtavasti tsempattu ja taisteltu Hanna!! :) Paljon onnea uudesta enkasta! Nyt tosiaan vaan rauhassa polvi kuntoon ettei jää vaivaamaan pidemmäksi aikaa! :) Ihanaa lukea näitä fiilistelyjä HCM:ltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt tosiaan polvi kuntoon. Seuraavat kisat haluan juosta kivuttomalla jalalla.

      Poista
  5. Herkistyin! Tosi hienosti taistelit läpi ja aikakin mahtava! :) Toivottavasti polvi ei ottanut pahasti nokkiinsa ja tsemppiä tulevaan viikkoon :) Palaillaan taas juoksemaan yhdessä syyskuussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tosiaan viimeistään syyskuussa taas yhdessä lenkille :)

      Poista
  6. Melkoinen juoksu tuollaisessa helteessä ja kipeällä polvella, onnea!!! Aikamoinen sissi olet, nyt vaan fiilistelyä ja polvi kuntoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Helle oli kyllä uuvuttava ja tuntuu kropassa vieläkin.

      Poista
  7. Huikea parannus, onnittelut!! Kova suoritus tuossa lämmössä.

    VastaaPoista
  8. Onnittelut!! Raskas juoksuilma on kyllä ollut. Vatsaongelmat on aina ikäviä ja ne vie kyllä voimat todella alas. Mutta rautaisella kunnolla maaliin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ilma oli raskas, mutta maaliin pääsin!

      Poista
  9. Onnittelut vielä! <3 Mahtava kisaraportti :) Meillä on nuo jälkikolhut about samaa luokkaa. Mullakin lähtee kynsi ja nyt on polven takia vesijuoksu pop :D Harmi, kun asutaan niin kaukana ettei yhdessä voi "mummoilla". Ihme ettei nähty! Samojen jänöjen perään on lähdetty. Ens vuonna mullakin on lippis päässä :) Katselin itse, että lokakuussa Hangossa olis maraton... Ja viimeistään HCM 2016 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kynsi sinne tai tänne! Vesijuoksu on tosiaan paljon kivampaa yhdessä (mummotouhua, kuten sanoit). Maratonnälkä kasvaa syödessä!

      Poista
  10. Onnittelut, hyvä suoritus! Mä olen alkanut haaveilemaan tosissani maratonista, ehkä ensi vuonna.. :D Hullua jos ajattelee, että vielä 1,5v sitten vihasin juoksemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mullakin oli pari vuotta sitten ajatus maratonista. Sitten toisesta ja nyt jo kolmannesta. Mäkin olen vasta aikuisiällä alkanut juoksemaan ja on edelleen niitä päiviä, kun vihaan sitä :D Silti se on myös juuri se laji, jossa pystyn parhaiten ylittämään itseni.

      Poista
  11. Ihana raportti! Nyt tuli itelleenkin hirvee maratonkuume kun niin kovin eläydyin tähän ja rupesin miettimään sitä fiilistä, kun ylittää 42 kilometrin jälkeen maaliviivan. Sitä ei kyllä voita mikään, kuten sanoit :) Onnittelut!

    VastaaPoista