torstai 17. marraskuuta 2016

#rapakunto

Maratonkoulu on alkanut ja nyt sitä on jo kulunut kolme kertaa. Tasotestin tein tiistaina ja pakko sanoa, että raskaus on tehnyt tehtävänsä kunnolle :) sykkeet ovat korkeammat ja vauhti hitaampaa. Se oli tietysti odotettavissakin. Nyt odottelen tämän hetkisiä sykerajojani ja yritän löytää aikaa peruskunnon kohottamiseen. Hitaita lenkkejä luvassa siis rapakunnon kehittämiseksi.

Päivät kotona menevät vauhdilla meidän tytön kanssa. Hän on aktiivinen pikkumimmi ja päivät koostuvat leikeistä ja sylihetkistä. Vaunulenkeillä käydään kerran päivässä. En voi uskoa, että huomenna meidän vauva täyttää jo neljä kuukautta. Sen kunniaksi aloitetaan perunan maistelu. Me aloitimme myös vauvauinnin ja se on mukavaa, koko perheen ( - koira) yhteistä puuhaa. Viime viikonloppuna pääsimme juhlimaan mieheni ensimmäistä isänpäivää. Lahjaksi hän sai tytön kanssa askartelemani paidan sekä seitsemän kerran isä-vauva - jumppakurssin.



Uusi koti etenee kovaa vauhtia. Tänään asennetaan raput ja neljän viikon päästä olisi tarkoitus muuttaa meidän omaan, uuteen kotiin. Odotan sitä malttamattomana, vaikka tästä kodista lähteminen tuntuu haikealta. Täällä ehti tapahtumaan niin paljon hyviä asioita.  Muuton jälkeen uskon, että juoksulle jää paremmin aikaa ja pystyn vihdoin aloittamaan säännöllisen harjoittelun kohti ensi vuoden kisoja.


torstai 27. lokakuuta 2016

Mamma maratonkouluun

Kiirettä pitää! Niin paljon on tekemistä, että ei tunnu aikaa löytyvän netissä oloon ollenkaan. Talolla on sisätyöt kovassa vauhdissa ja rautakaupassa tulee vierailtua nykyään ruokakauppaakin ahkerammin. Metsästetään pyyhekoukkuja ja vessapaperirullatelinettä ja ovikelloa ja muuta pientä, mitä en edes ole tajunnut tarvitsevani. Meidän rivitalokoti on myyty ja olen aloittanut pakkauspuuhat muuttoa varten. Aina, kun pikkuneiti nukkuu, yritän pakata laatikon. Ja lisäksi tietty tuo ihana vauva vie aikaani.

Pientä sneakpeakia alakerran vessasta...


No, nyt on kuitenkin hetki aikaa päivittää tänne kuulumisia. Nyt meinaan voin julistaa juoksemisen ihan virallisesti startanneeksi, sillä olen ilmoittaunut ensi viikolla alkavaan maratonkouluun. Ihana mieheni lupasi minulle tämän vakkarivapaaillan, jotta pääsen mukaan taas! Parasta maratonkoulussa on valmennuksen lisäksi hauskat ihmiset ja heidän seuransa. Mulla on jo kahden vuoden aikana syntynyt sieltä kaverisuhteita, mikä on tietysti ihan mahtavaa!

Olen niin innoissani tästä asiasta! Vaikka tämä vauva-arki on ihan parasta ja syksy on ollut upea ja ainutlaatuinen, niin on ihanaa saada jatkaa omaa harrastusta. Maratonkoulu tekee mun juoksemisesta säännöllistä ja on kiva saada uuteen arkeni sopiva harjoitusohjelma. Odotan myös nykyisen kuntoni mukaisia sykerajoja, jotka selvitetään kuntotestissä. Maratonkoulu on auttanut mua hyviin tuloksiin edellisvuotena ja toivon, että nyt saan sieltä apua myös.  Tämä mamma lähtee hymy korvissa maratonkouluun!

Nämä pikkujalat pääsevät uimakouluun ensi viikolla 😊

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Ensimmäiset juoksuaskeleet

Nyt ne on otettu! Meinaan ensimmäiset juoksuaskeleet sitten viime alkukevään jälkeen. Ja voi pojat, miten ihanaa se oli!

Liikkumisluvan sain pari viikkoa sitten. Silloin lisäilin kävelylenkeille vauhtia ja tontilla tein raskaampia töitä. Ekat juoksuaskeleet otin viime viikolla, kun sain vihdoin kaivaa juoksuvaatteet naftaliinista ja solmia juoksukengät jalkaan. Eka lenkki  oli jo poltellut mielessä ja juoksin sen ilman kelloa vain fiilistellen. Juoksu kulki hyvin, vaikka vauhti ei varmasti päätä huimannut. Oli niin täydellistä, kun maha ei painanut, ei supistanut eikä ollut koko ajan pissahätä, kuten alkukeväästä viimeisillä lenkeilläni. Juoksu oli taas mukavaa ja rentouttavaa. Tarkoituksenani oli aloittaa kevyesti noin puolen tunnin lenkillä, mutta hiukan lipsahti ja aikaa meni melkein kolme varttia, kun tossut vain veivät. Kotiin palasi rentoutunut äiti. Liikunta on ehdottomasti paras keino virkistyä.

Nyt on juoksut taas aloitettu ja pikkuhiljaa alan laatia suunnitelmaa ensi kevään ja kesän kisoihin. Olen myös miettinyt maratonkouluun osallistumista, jos saadaan aikataulut miehen kanssa sopimaan yksiin. Juoksut on tästä eteenpäin aikataulutettava pikkuneidin mukaan, mutta se sopii minulle. En aseta ensi vuodelle itselleni tulostavoitetta, vaikka juoksutapahtumiin aionkin osallistua. Maratonia en ensi kesänä juokse, mutta puolikkaita kyllä.



Muuten meidän arki rullaa hyvin. Meidän vauva nukkuu yöllä hienosti, enkä ole kovin väsynyt. Ensi viikolla hänellä on ikää jo kolme kuukautta. Olen aivan varma, että äitien aika kulkee nopeammin kuin muiden. Miten syntymästä voi olla jo kolme kuukautta? On kuitenkin hienoa seurata pienen kasvua ja kehitystä. Hän jaksaa jo olla pidempiä aikoja hereillä ja touhuta. Viime viikolla aloitimme kymmenen kerran vauvasirkusjumpam ja marraskuussa aloitamme vauvauinnin. Liikunnan haluamme heti alusta alkaen mukaan myös lapsemme elämään ja on kiva nähdä kun vauva nauttii siitä. Olemme jo yhdessä retkeilleet luonnossakin. Tontilla sisätyöt etenee kovaa vauhtia. Meillä on pian jo keittiö, vessat ja kodinhoitohuone. Muuttamaan pitäisi päästä ennen joulua.


maanantai 8. elokuuta 2016

Uuden arjen opettelua

Ensinnäkin, kiitos kaikille onnitteluista. Täällä ollaan edelleen ihan vauvakuplassa. Meidän pikkuinen I täyttää tänään jo kolme viikkoa. Vitsit, miten nopeasti aika menee! 

Viime viikolla vauva saavutti syntymäpainonsa, joten nyt meillä on enää kerran viikossa painokontrolli. Se on mahdollistanut myös paremmin uuden arjen opettelua. On käyty vaunulenkeillä koko perheen voimin ja käyty kylässä ystävillä. Kauppaan lähtö ei enää kestä 3,5 tuntia ja omaa aikaakin on jäänyt vauvan nukkuessa. Tällä viikolla me harjoitellaan jo olemista kahdestaan, kun mieheni on töissä raksallamme. Ensi viikolla hänellä alkaa työt, joten tämä viikko on hyvää harjoittelua ensi viikkoa varten. Isyysloma säästetään myöhempään syksyyn, jolloin muutto uuteen kotiin tulee ajankohtaiseksi.

Olen aloittanut lantiopohjalihasten jumppaamisen. Kävely on vielä toistaiseksi ainoa urheilumuotoni, mutta se tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja pystyn jo kävelemään pitkiä lenkkejä.  Keho on palautunut hienosti synnytyksestä ja painoakin on tällä hetkellä vähemmän kuin I:n odotusta ennen. Minä olen jo tehnyt alustavat ristiäisvalmistelut, sillä I:n kastejuhlaa vietetään noin kuukauden päästä.

Tuntuu hassulta seurata reppumainoksia ja koulunalkuhuumaa, kun ei itse ole aloittamassa lukuvuotta. Toisaalta se tuntuu tällä hetkellä myös erittäin luonnolliselta ja hyvältä. Syksyä odotan innolla. Moni kaverini on saanut tai saa syksyn aikana vauvan ja arkipäivisin saan nauttia ystävieni ja heidän vauvojen seurasta yhdessä rakkaan tyttäreni kanssa. Talossamme alkaa sisätyöt tuota pikaa ja pääsemme muuttamaan viimeistään jouluksi uuteen kotiin. Olen aivan käsittämättömän innoissani uudesta kodistamme. Hiukan tosin harmittaa, ettei minusta tällä hetkellä ole raksa-avuksi kun hoidan maailman tärkeintä tehtävää olemalla äiti. Elämä ja arki on tällä hetkellä erittäin onnellista.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Vauvauutisia

Eräänlainen maraton tuli tiensä päähän 19.7. kun minusta tuli äiti ja aviomiehestäni isä pienelle keijukaistytöllemme. Kaikki ei todellakaan mennyt kuten oli suunniteltu, mutta harvemmin näissä asioissa vissiin menee muutenkaan. Meillä synnytys tuli täytenä yllätyksenä, sillä olimme perjantaina menossa tyksiin liikeseurantaan, kun vauvan sydänäänet yllättäen laskivat ja katosivat. Nitrojen avulla sydän saatiin taas toimimaan ja viikonlopun yli kypsyteltiin vauvan keuhkoja kortisonilla ja hoidettiin sydäntä nitroilla. Olin koko ajan sydänkäyrissä kiinni ja oli todella piinaavaa seurata pikkuisen sydäntä monitorilta. Neljä päivää makasin kiinni monitoreissa ja olin letkuruokinnassa mahdollisen kiireellisen sektion varalta. Mieliala vaihteli suuresti noina neljänä päivänä ja tuli kyllä monet pelonsekaiset itkut itkettyä. Synnytys käynnistettiin tiistaina ja onneksemme pikkuisen sydän kesti vauhditetun synnytyksen ja klo 23.34 samana päivänä meille syntyi pienen pieni tyttö, joka painoi 2455g ja oli 46cm pitkä. Tytöllä on paksu, tumma tukka, nöpönenä ja hentoinen olemus. Hän syntyi neljä viikkoa etukäteen rv36+0. Loppujen lopuksi kaikki on hyvin. Tyttömme voi hyvin ja synnytys oli ihan ok kokemus. Hänen keuhkonsa ja sydämensä ovat terveet ja aluksi aika paljonkin laskenut paino on kääntynyt jo hyvään nousuun ja varmaan ensi viikolla ollaan jo syntymäpainossa.

Kotiin pääsimme yhdeksän sairaalapäivän  jälkeen ja pakko todeta, että kyllä ihmisen on hyvä olla kotona. Täällä opettelemme uutta arkea nelihenkisenä perheenä (lasken koiran perheenjäseneksi myös :) ). Jo nyt voin todeta, että jos raskaus oli maraton, niin tästä taitaa alkaa oikea ultrajuoksu ;)

Blogin ja juoksun pariin on jo kova ikävä. Kesän aikana on ollut piinaavaa seurata eri juoksutapahtumia somen kautta. Kuitenkin annan nyt keholleni aikaa palautua rauhassa ja lisäksi pieni, rakas lapsemme tarvitsee tietysti paljon hellyyttä, huolenpitoa ja rakkautta. Juoksemaan alan taas syksyllä ja ensi kesänä haluaisin taas juoksutapahtumiin mukaan. Sitä ennen nautin täysillä ajan pysähtymisestä ja pienen ihmeemme elämän alkutaipaleesta. Suojelusenkelit olivat onneksi matkassa mukana.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Tilannepäivitystä ja syy blogihiljaisuuteen

Heippa,

Hengissä ja hyvissä voimissa ollaan, vaikka blogi onkin ollut hiljainen ja kuollut. Alkuvuodesta on tapahtunut niin paljon asioita, että on vaikea edes pukea kaikkea sanoiksi. Juokseminen on jäänyt taka-alalle ja ikävien tapahtumien vuoksi en ole halunnut kirjoittaa tänne blogiin muusta yksityiselämästäni. Nyt on kuitenkin aika päättää hiljaisuus tältä osin:

Syynä blogihiljaisuuteen ja juoksukuulumisten päivittelytaukoon on se, että tänä vuonna en aio kisata lainkaan, sillä meille tulee elokuussa vauva! Koko alkuvuosi on mennyt totutellessa uuteen oloon. Välillä on ollut pahaa oloa ja ruokahaluttomuutta ja koko ajan on väsyttänyt. Olen tähän asti juossut pari kertaa viikossa todella rauhallisia lenkkejä, mutta nyt tärähdys on alkanut aiheuttaa supistelua ja juoksu on tällä viikolla vaihtunut kävelyyn ja pyöräilyyn. Liikkumaan olen edelleen pyrkinyt niin paljon kuin mahdollista. Viime perjantaina olimme toisessa ultrassa ja kaikki oli juniorilla hyvin. Hirveästi en halua raskausasioistani tänne blogiin kertoa, koska ne tuntuvat niin yksityisiltä ja blogin alkuperäinen idea oli kuitenkin kirjoittaa juoksuharrastuksesta. Nyt kuitenkin tämä raskaus vaikuttaa harrastukseen, joten taukoa tulee varmasti jatkossakin. Yritän silloin tällöin päivitellä kuulumisiani kuitenkin.




Töissä olen pystynyt olemaan melko normaalisti koko ajan. Enää olisi yhdeksän viikkoa töitä ennen kesä- ja äitiyslomaa. Hassua! Tontilla hommat on kovassa vauhdissa ja pohjatyöt ovat ensi viikon jälkeen valmiit. Rakas mieheni on ollut aivan huikea hoitaessaan tonttiasioita ja meidän kotia ja Remy-koiraa silloin kun itse olen ollut pää vessanpöntössä tai päiväunilla.



Luistelukuviot osaltani päättyivät viime viikolla, kun tämä kausi loppui. Hallinoven sulkeminen tuntui tottakai haikealta, mutta olen innoissani uudesta elämänvaiheesta, joka ensi syksynä alkaa. Kotiäitiys (tai äitiys ylipäätään) tuntuu vielä utopistiselta näinkin menevälle ihmiselle kuin minä, mutta se on myös ihana mahdollisuus pysähtyä nauttimaan uudesta arjesta. Meidän elämässä tapahtuu isoja muutoksia kesän ja syksyn aikana, kun perheemme kasvaa ja oma koti valmistuu. 

Jos supistelut helpottaa, niin yritän jatkaa juoksua vielä kevyesti. Toisaalta olen oppinut nauttimaan myös pitkistä kävelyistä ja pyöräilystä. Kesällä olisi tarkoitus vielä pystyä hääräämään tontilla apuna. Juoksut jatkuu kunnolla taas lapsen syntymän jälkeen. Uskon, että motivaatio on silloin kohdillaan, vaikka uusi perhetilanne rajaakin harjoittelua uudella tavalla. Kesällä 2017 olen toivottavasti taas mukana starttiviivalla juoksutapahtumissa laittamassa töppöjalkojani toisen eteen mukanani uusi kannustaja miehen ja koiran lisäksi. Nyt kuitenkin keskityn nauttimaan alkavasta keväästä <3 joka vuosi luonnon herääminen talven jälkeen tuntuu yhtä hienolta. Nauttikaa tekin jokainen ihanista ulkoilukeleistä ja lintujen laulusta.


maanantai 18. tammikuuta 2016

Pakkaspäiviä ja KV-kisahuuma

Olen jotenkin jumissa blogin kanssa. En ihan periaatteesta halua kirjoitella tänne hirveästi muita kuin treeniin liittyviä asioita, koska olen taas alkanut olemaan varovaisempi yksityisyydestäni työn vuoksi. Ja nyt kun talvi tänne Suomeen vihdoin on saapunut, niin juokseminen on ollut vähäistä. Viikon aikana olen käynyt nyt kahdesti lenkillä ja toinen niistä meni osittain kävelyksi. Toisaalta olen urheillut muilla tavoin. Olen käynyt tuossa läheisellä kuntosalilla pari kertaa herättelemässä lihaksia vain todetakseni, että herättelyä ne kaipaavatkin! Lisäksi olen käynyt ulkojäillä luistelemassa ja rakastunut taas ulkojäihin vuoden tauon jälkeen. Viikonloppuna korkkasin hiihtokauden ja nyt pidän peukut pystyssä, että tämä lumi pysyy muutaman viikon maassa, jotta pääsen jatkamaan hiihtoa. Tänään töissä olin pulkkamäessä riehumassa lasten kanssa.


Tänään maratonkoulu jää välistä, sillä ensi yönä lähden Salzburgiin muodostelmaluistelukilpailuihin valmentamaan. Tässä on kova pakkaus menossa ja kisakassiin on pakattu Suomen lippu. Fiilis on korkealla, sillä voitimme viime sunnuntaina aluemestaruuden ja ohjelma sujui todella hyvin. KV-kisoissa on aina huikea tunnelma ja luvassa on mahtava reissu ja kisa. On hienoa päästä edustamaan oman seuran lisäksi rakasta kotimaata. 



Muuten menee hienosti. Saimme rakennusluvan ja nyt on menossa maatöiden kilpailutus. Pian päästään tositoimiin tontillakin. Töissä kevätlukukausi on mulle aina helpompi, kun mennään valoa kohti. Hassua, että tammikuu on jo yli puolessa välissä. Paljon kivoja asioita on luvassa pitkin kevättä.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Hyvää uutta vuotta!

Joulu tuli vietettyä perhepiirissä rentoutuen. Oli ihanaa vain olla ja pysähtyä. Koko syksy on menty sen verran kovalla syklillä rakennusprojektin ja töiden suhteen, että rentoutuminen oli paikallaan. Joulun jälkeen loma jatkui ja oli kiva käydä ajan kanssa erilaisissa rakennusliikkeissä. Mun lempparishoppailuliike on nykyään rautakauppa, mikä on hiukan huolestuttavaa :) 

Uutta vuotta otettiin vastaan mun työkaverin luona rauhallisesti. Vuoden eka lenkkikin tuli juostua heti vuoden ensimmäisenä päivänä Kristan kanssa. Juttu kulki tällä(kin) kertaa juoksua paremmin, mutta mukavaa oli. Nyt on aika kovat pakkaset päällä. -15 astetta on mulle ehdoton juoksuraja ja sen jälkeen siirryn sisäliikuntaan. Uintia olen ainakin ajatellut, jos pakkaset alkavat paukkua.

Maanantaina loppuu loma ja arki alkaa taas. Uusi vuosi alkaa luistelun puolella räväkästi, sillä heti loppiaisena on seuraavat kisat. Tammikuussa on luvassa myös tämän vuoden KV-kisa tällä kertaa Salzburgissa. Rakennusprojektissa ollaan siinä vaiheessa, että odotellaan rakennuslupaa myönnettäväksi ja sitten alkaa ihan oikeasti tapahtua paperin pyörittelyn sijaan. Juoksukoulu on vielä ensi viikon tauolla, mutta sitten sekin jatkuu.

Vuosi 2016 tulee olemaan meille kiireinen, sillä talon rakennus vie aikaa. Tämä vuosi on kuitenkin tehty unelmista ja niiden toteuttamisesta sekä muutoksista. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille.